keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

Tukholma ja Kolmården 4 - 9.7.2018

Kyseessä ei ole mikään kovin eksoottinen reissu, mutta jännitin sitä silti aika paljon etukäteen, syystä että se on ensimmäinen ulkomaanmatkamme kahden lapsen kanssa. Eniten jännitti miten yöt tulevat menemään, kun joudutaan nukkumaan koko porukka samassa pienessä hotellihuoneessa. L1 on myös oppinut hienosti olemaan ilman vaippoja, ja vähän jännitti miten matka tulee senkin suhteen menemään. Myös pakkaamisessa oli ihan hullu homma, ja pelkäsin, että jotain oleellista on jäänyt kotiin tai on tullut valittua aivan väärät varusteet. No mutta mennääs sitten! 

Kuvasaldo on muuten tältä reissulta onneton :( Kädet ja laukut oli koko ajan niin täynnä ruokia, vaippoja, lapsia ja vaikka mitä, että järkkäri pyöri tyhjän panttina hotellihuoneissa, ja puhelimellakin tuli räpsäistyä vaan rajotetusti ja pikaisesti pari otosta. 

Day 1
Normaalisti L1 nukkuu yönsä jo pääsääntöisesti inahtamatta, ja L2 herättelee sen 2-3 kertaa. No, reissua edeltävänä yönä molemmat valvottivat vuorotellen ja yhtaikaa ja jokapäin niin, että kun aamuvarhaisella lähdimme ajelemaan kohti satamaa, itselläni oli unta alla nelisen tuntia. Sekin pienistä pätkistä koostettuna. Ei mikään juhlallinen alku. Matka ja laivaan jonottaminen menivät silti odotettua paremmin, kumpikaan kersoista ei menettänyt  malttiaan vaikka piti olla ikuisuuksia istuimissa aloillaan. 

Eka reissupäivä kuluikin pääasiassa laivaillen. Siellä kierreltiin Harri Hylkeen ja Muumien showt ja rymyttiin leikkihuoneissa. Ja tietysti pissatettiin, imetettiin, vaihdettiin vaippaa ja ruokittiin joka välissä. Molemmat lapset nukkuivat jopa ihan päikkäreiksi kelpaavat pätkät, vaikka mitään rauhallista tilaa paatista oli mahdoton löytää. Mutta uni tulee missä vaan härdellissä kun tarpeeksi väsyttää. Ja se härdellihän väsyttää. L1 nukkui baarin sohvalla pienessä kippurassa, L2 rattaissa. 

Iltasella saavuttiin umpiväsyneinä hotelliin. Oltiin varattu yksi yö Scandic Ariadnesta ihan siitä satamasta. Oltiin myös pyydetty kaksi pinnasänkyä huoneeseen. No siellä ei tietysti ollut yhtään, kuten tää ulkomailla tuntuu lähes poikkeuksetta menevän. Siitä sitten respaan asiasta sanomaan. He yrittivät tuputtaa, eikö isompi voisi nukkua lisävuoteella ja pienempi vanhempien sängyssä. Juu no ei voi. Iltapalalla sanoin J:lle, että katsotaan vaan niin joku meistä vielä nukkuu jossain käytävässä tämän reissun aikana. Ja kas, kun tultiin takaisin huoneeseen, oli sinne tuotu yksi pinnasänky - ja toinen käytävään! Itse sitten pistettiin lisävuode nippuun ja tuotiin toinen pinnasänky sisään. Sitten huomaan, että toisessa pinniksessä on likaiset lakanat. YÖK! Jotain ihan likatahroja, ja lisäksi mitä lie keksin muruja, ja tietysti ihan ryppyyn pyörityt. Ja eikun takas respaan. 

Lopulta sitten saatiin myös toiselle ipanalle puhdas sänky ja päästiin nukkumaan, AH! Viime yön neljän tunnin unien ja piiiitkän reissupäivän päätteeksi uni tuli niiiiiin tarpeeseen. Tai olisi tullut. Ehdittiin nukkua pari tuntia, kun L2 heräsi kitisemään. Nostin vauvan omalle sängylleni tarkoituksena imettää, mutta tyyppi oksensikin sängyn ihan täyteen, yyyyhhh! Vaikutti siltä, että ylös tulivat iltapuurot. No, mehän oltiin riskillä annettu valmispuuroa, mitä ei kotona käytetä, joten näinkö se ei nyt sitten sopinut? Oksennettuaan pieni hymyili minulle leveästi hetken, kunnes jatkoi uniaan. Voi urhea pikkuinen <3 Nostin pojan takaisin omaan sänkyynsä ja ryhdyin siivoamaan jälkiä. Puhtaat lakanatkin ois varmaan voinut respasta mennä pyytämään, mutta siihen härdelliinhän olisi herännyt sitten taas koko kööri, ja olin itse niiiiin väsynyt että en vaan pystynyt enää yhtään mihinkään. Siistin pahimmat jäljet, vuorasin sänkyni pyyhkeillä ja kävin lepäämään. Uni oli toki enemmän torkkumista, kun seurailin pienen vointia ja lämpötilaa. Pitkin reissua selviteltiin vähän tätä asiaa, ja tultiin siihen tulokseen, että L2:lla taitaa olla maitoallergia :( Vaatii toki vielä lisää testaamista, mutta se hoidettakoon vasta kotona. 

Day 2 
Aamulla L2 heräili taas jo viiden aikaan. J nappasi ipanan kainaloon ja poistui huoneesta, jättäen mut ja L1:n vielä hetkeksi jatkamaan unia <3 L2 oli ollut ihan hyvävointinen. J oli antanut sille aamupuuroksi taas valmispuuroa, voi apua! Miten meiän huolehtimisen tasot on vajari ja överi?! Voisko olla jotain normaalia :O No onneksi kuitenkin eri puuroa kuin illalla, eikä poika tästä tullut mitenkään huonovointiseksi. Myöhemmin taisi selvitä syykin: toinen puuroista sisälsi maitoa, toinen ei. Epäilykset senkun vahvistuvat. 

Kun saatiin koko jengi hereille ja aamupalat naamareihin, pakattiin kimpsut ja kampsut kasaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Norrköpingiä. Sieltä meille oli varattu Scandic seuraavaksi pariksi yöksi. Oltiin varattu Kolmårdeniin kahden päivän liput, ja tarkoituksena oli mennä sinne jo tänään. Huonosti nukuttujen öiden ja kaiken härdellin jälkeen päätettiin kuitenkin pitää tänään lunki päivä ja suunnata Kolmårdeniin vasta huomenna. Onneksi oltiin jätetty aikatauluun löysää! Pienen pelivaran jättäminen on aina reissussa fiksua, mutta lasten kanssa oikeastaan myös välttämätöntä. Taas huoneeseemme oli tuotu vain yksi lasten sänky, mutta toinen oli hoitunut sinne käden käänteessä sillä välin kun kävimme syömässä kaupungilla. Tämä hotelli oli muuten kiva, ja meidän huonekin oli iso ja mukava, mutta miinuspuolena ilmastoinnin puuttuminen. Tietysti meille osui tähän vielä kaksi eläimellisen kuumaa päivää, joten neljä henkeä samaan huoneeseen ahdettuna aiheutti melko tuskaiset oltavat. Onneksi lapset nukkuivat kaikesta huolimatta ihan hyvin, ja kaikessa väsymyksessämme me aikuisetkin saatiin nukuttua siedettävästi. 

Niin ja mihin tää päivä mennä hujahti? Käytiin kaupungilla kävelemässä ja ihmettelemässä, sekä kaupasta etsimässä mm. puurohiutaleita L2:lle ;) Sitten vaan leikittiin ja olla lekoteltiin, mä kävin hotlan kattoterassilla olevassa porealtaassa ottamassa pienen breikin kaikesta :) Jotenkin hauskana yksityiskohtana jäi mieleen L1:n tokaisu. Hotellin respassa myytiin pehmoleluja, jotka esittivät kai jotain epämääräisiä supersankareita, en tutkinut sen huolellisemmin. Yhtä kaikki L1 osoitti pehmohyllyä ja sanoi: "Onks tossa Pekka Rinne?" Whaaattt :'D 

Day 3 
No tänä aamuna sitten sinne Kolmårdeniin! Mentiin heti kymmeneksi kun paikka aukeaa. Tai itseasiassa oltiin jonossa jo ennen kymppiä, mutta niin oli kyllä tosi moni muukin. Päivä oli superhelteinen! Päätettiin kiertää tänään muut eläimet, mutta jättää huomiselle safari. Huomiselle oli tarkoitus jättää myös Bamse-maailma. Kierreltiin eläimet, jotka tietysti helteessä olivat tyypillisesti melko laiskoina. Nähtiin myös petolintushow, mikä oli itseasiassa aika hieno! Linnut kun muuten eivät eläintarhassa ole mitään ihmeellistä katsottavaa, lukittuina pieniin häkkeihinsä. Showssa linnut lensivät vapaana ja tosi läheltä yleisön päältä. 

Norsut on aina ihkuja <3 

Lopulta päädyttiin tänään myös Bamse-maailmaan. Nähtiin Bamse-teatterin esitys, jonka päätteeksi L1 pääsi halaamaan Bamsea, Pomppia ja kamuja. Sehän nyt oli pienen ihmisen päivän, ja ehkä koko reissun, kohokohta. Käytiin myös Bamsen talossa ja sähköautoissa. Juuri muita laitteita ei puistosta näin pienille löytynytkään, varsinkaan kun L1 on melko arka lapsi. Paitsi nyt jossain Bamse-huumassa hän ihan itse pyysi vielä päästä jymyhunajapurkkikaruselliin :O Minähän en karuselleihin pysty menemään, mutta J:n kanssa he menivät, ja hyvin L1 pärjäsi urheasti pyörityksen loppuun asti, vaikka minä sivustakatsojana olin koko ajan ihan varma, että itkuhan tuosta menosta vielä tulee. Sen verran kuitenkin jännitti, että tällä reissulla ei hunajapurkkeihin enää uudelleen halunnut. 

Haliiiiiii <3 <3 

Viitisen tuntia vietettiin puistossa. Sitten väsyneet ipanat vetivät tirsat autossa paluumatkalla hotellille. Lopun iltaa tuskasteltiin kuumuutta hotlalla. Minä ja L1 käytiin kattoterassin porealtaassa kastautumassa, ja koko perhe vietettiin aikaa terassin viileydessä kun huoneessa ei vaan pystynyt olemaan. Harmiksemme oli perjantai-ilta, ja terassilla ja altaassa oli joku miesporukka juopottelemassa, mikä tietysti lasten mielestä oli hiukan jännittävää, ehkä pelottavaakin. 

Day 4 
Toinen päivä Kolmårdenia. Tänään sataa, ihan kunnolla sataa. Mutta iloksemme näemme heti alkuun sudet, joita emme eilen nähneet ollenkaan. Muutenkin eläimet ovat sadesäällä paljon paremmassa vireessä ja liikuskelevat, kiva :) L2 rähinöi jo alkumatkasta. J on sitä mieltä, että se pitäisi viedä katsomaan mangusteja (ne kun eilen jäivät näkemättä). Itse olen sitä mieltä, että lapsi on varmaan nälkäinen :'D Kallistumme ruokkimisen puoleen (mangustit jäivät muuten kokonaan näkemättä, nyyh!), ja samalla syödään eväät sitten koko porukka. Syödään apinoiden kohdalla, ja saadaan samalla katsella kun heidätkin ruokitaan. Kiva oli nähdä gorillatkin edes hiukan liikkeellä. Simpanssit sen sijaan ovat yhtä viihdyttävää seuraa olivatpa käynnissä ruokkimissessiot tai ei. 

Eväshetken jälkeen jatketaan safarille. Siinä siis liikutaan cabel carilla eläinten päällä ja ihmetellään. Eläinten alueita kierrettiin sopivasti ristiin rastiin niin, että jos ekalla ylityksellä jäi jokin laji näkemättä, sen bongasi sitten seuraavalla. Nähtiin siis leijonat, kirahvit, karhut, kaikenkarvaiset sarvipäät, sekä ihanat hirven vasat ja pikkubambi <3 Kirhaveja oltiin odotettu etukäteen tosi paljon, ja kun ne tulivat esiin, hypetettiin niitä tietysti J:n kanssa. Mutta L1 on ihan tohkeissaan: "Kattokaa! Kattokaa mikä kone tuola on! Mikä auto tuola menee?" Apuaaaaa :'D 

No hei kattokaa nyt mikä kone :'D

Safarin jälkeen ehditään katsomaan delfinaarion näytöstä L1:n kanssa. L2 nukkuu eikä näytökseen saa tulla rattaiden kanssa, joten J joutuu jäämään ulkopuolelle :( No, onneksi näitä on aikanaan Tampereella nähty, eikä show itseasiassa ollut yhtä näyttävä kuin Tampereen showt. Ihan hieno se toki silti oli, ja pienelle ihmiselle myös kovin jännittävä. Minulle shown parasta antia oli altaassa uiskenteleva delfiinin poikanen <3 Mitään se ei vielä osannut eikä osallistunut showhun millään tavalla, mutta hääräili koko ajan pitkin allasta omiaan :D Sekä safarilla että delfiinishowssa oli kauheat syyllistämisselostukset. Kuinka me ihmiset olemme tuhonneet maapallon ja kaikki on pilalla. Ihan hyvä tietysti herätellä ihmisiä ajattelemaan, mutta L1:n mielestä delfiinishown taustavideo oli pelottava :( 

Lopuksi käydään vielä Bamse-maailmassa. Matkalla nähdään tiikeritkin liikenteessä, cool! Bamse-maailmasta ostetaan matkamuistot lapsille, käydään vielä Bamsen talossa ja pari kertaa autoilemassa. Sitten on aika lähteä kohti Tukholmaa ja takaisin hotelli Ariadneen satamaan. Siellä nukutaan vielä pari yötä. 

Perillä odottaa taas sänkyfarssi. (L1 tähän toteaisi että "emmä mitään marssi" :'D) Kun lähdettiin Ariadnesta viimeksi, sanottiin respassa erikseen, että ollaan tulossa parin päivän päästä takaisin, että voitteko varmistaa tämän sänkyasian kuntoon siiheksi. No meiän huone oli upgreidattu parempaan, mikä oli tietysti kiva. 15. kerroksen huone, näköalat merelle, muutenkin huone oli paljon hienompi kuin aiempi huoneemme. L1 rakasti katsella laivojen saapumista ja lähtemistä ikkunasta :) Mutta ne pinnikset - huoneessa ei taas ollut yhtään. Respassa oikein ystävällinen työntekijä lupasi hoitaa asian. Mentiin syömään. Tultiin takaisin, ja huoneessa oli yksi pinnasänky. Ei oo todellista! Nyt alkoi jo nukkumaanmenoaika häämöttää. Marssin respaan. Siellä sama työntekijä sanoi unohtaneensa että sänkyjä piti olla kaksi, mutta samaan hengenvetoon alkoi kysellä lasten ikiä ja sanoi, että vanhempi voisi nukkua lisävuoteessa. Haiskahti vähän siltä, että pinnikset olisivat päässeet loppumaan. No, huoneessamme ei ensinnäkään ole lisävuodetta, ja toiseksi L1 tipahtaisi siitä kolisten kuin kivi ensimmäisen tunnin aikana. Siis ei, tarvitaan se pinnasänky, ja se tarvitaan seuraavan vartin sisään. Kyseinen työntekijä toimitti jonkun merkillisen vanhanajan sängyn huoneeseemme omin pikku kätösin, ja vartin sisään. Taisi tosiaan olla sängyt vähissä, mutta vanha tai ei, pääasia että saatiin molemmille lapsille turvalliset pedit! Sitten väsynyt konkkaronkka unille. zzZZZ. 

Respassa olin avautunut työntekijälle edellisenkin vierailumme sänkyhärdellistä, ja kysynyt voisiko tämän sänkyhomman nyt vaan oikeesti saattaa kunnialla maaliin. Ilmeisesti pahoitellakseen työntekijä oli päättänyt lähettää meille iltapalaa. Sitä sitten tultiin tuomaan vähän ennen kymmentä, kun oltiin koko porukka jo täydessä unessa. Ensin uneeni kantautuu jotain etäistä kolinaa, luulen että jompi kumpi lapsista potkii sängynpäätyä tai jotain. Mutta sitten huoneemme ovi aukeaa. Saan tietysti paskahalvauksen. J nousee sängystä, ja niin saa paskahalvauksen huonepalvelun työntekijäkin, ja poistuu ovesta. J menee ovelle, ja työntekijä tuputtaa hedelmä/suklaalautasta. J sanoo, että huone on väärä, emme ole tilanneet mitään. Mutta työntekijä vaan antaa lautasta ja sanoo, että se on VIP. J ottaa lautasen ja tuikkaa sen minibaariin, ja on pirun kiukkuinen. Vähältä piti, ettei J lähtenyt respaan valittamaan, että mitä v***n hedelmiä tänne keskellä yötä kannetaan ja omilla avaimilla :'D Minä kysyn onko ovessa turvaketjua, loppuisi se hedelmien roudaaminen :'D  Oikeesti, ollaan valvottu noiden lasten kanssa viime ajat niiiiin paljon!! Ei meitä vaan saa tolla tavalla herättää, vaikka olis mikä VIPpi :'D Parahiksi olen onneksi pukenut illalla J:n paidan, eikä hän viitsi lähteä respaan ilman paitaa. Turvaketjuakaan ei löydy, joten päädytään jatkamaan unia. Onneksi. Lapsetkaan eivät edes heränneet, ja seuraavana aamuna koko homma jo naurattaa :D 

Day 5
Tänään vietetään päivä Tukholmassa. Tosin kaikki kaivataan lunkia olemista, eikä jakseta roudata karavaania keskustaan. Tukholma on joka tapauksessa jo niin nähty. Päädytään pakkaamaan meiän yöllä saadut VIP-purtavat mukaan, ja lähdetään piknikille läheiseen puistoon. Puisto osoittautuukin jättimäiseksi nurmiaukeaksi, mikä on hienoinen pettymys, mutta onneksi löydetään vähän matkan päästä kiva kallioinen paikka. Ei olla annettu L1:lle (no saati nyt L2:lle) vielä mitään karkkeja. Nyt VIP-lautanen koituu meidän kohtaloksi, sillä ennen kuin ehditään huomata että hedelmien lisäksi siinä on myös suklaapalloja, on L1 jo napannut yhden pikku kätöseensä ja maistanut. Ei hennota viedä herkkua lapsen käsistä, joten syököön elämänsä ensimmäisen suklaan nyt sitten. Ihme kumma sokeripommi ei aiheuta sen suurempaa reaktiota. L1 kysyy mitä tämä on, ja vastaan että VIP-hedelmä :'D Tällä välin ollaan vedetty lautaselta loput suklaat parempiin suihin, ja lapsi jatkaa tyytyväisenä hedelmien parissa. Suklaa ei siis tainnut tehdä sen suurempaa vaikutusta. 

VIP-hedelmät :'D

L1 rakastaa liikkua luonnossa, ja eväiden jälkeen seikkaillaankin vielä hetki kallioilla. Sitten suunnataan takaisin hotlalle, ja vietetään loppuilta pihalla juoksennellen sekä leikkihuoneessa leikkien. L2 oppii yhtäkkiä nousemaan itse tukea vasten seisomaan :) Päivä oli aurinkoinen ja ihan mielettömän kiva, vaikka ei mitään sen ihmeellisempää puuhattukaan :) Illalla vielä pakataan auto valmiiksi huomista lähtöä varten. 

Day 6 
Tänään on sitten kotimatkan aika. Aamuvarhaisella kerätään itsemme ja ipanamme kasaan, ja lähdetään laivaan. Päivä on taas pitkä ja niin täynnä härdelliä ja hälinää. L2 tuntuu nauttivan, eikä suostu juurikaan nukkumaan päiväunia. Kaava on sama kuin edelliselläkin laivamatkalla: leikkejä ja lasten huoltamista. Pyhitetään nämä laivamatkat täysin lasten huveille. 

Illalla kun laiva on satamassa, ovat molemmat lapset ihan puhki, ja nukkumaanmenoaikakin on käsillä. Pakataan ipanat autoon ja jäädään odottamaan että päästään ulos laivasta. L2 aloittaa sydäntä(ja hermoja)raastavan huutokonsertin :/ Mitään ei ole tehtävissä, kun on pysyttävä turvavöissä kukin omissa istuimissaan. Päästään ulos laivasta, ja konsertti jatkuu. Yritetään kiihdyttää, ja huomataan, että autossa on käsijarru jumittunut. Konsertti jatkuu. Ei ole todellista! Minä konsultoin autokorjaajaiskää puhelimitse, J korjaa. Konsertti jatkuu. Lopulta käkkäri antaa sen verran periksi, että autolla voi ajaa ja päästään kuin päästäänkin kotimatkalle, jesh! Auto liikkuu ja konsertti loppuu. Ilmeisesti molemmat lapset nukahtavat. Puolen tunnin päästä L1 herää ja aloittaa puolestaan konsertin. Hän jaksaakin sitten jatkaa koko 1,5 tuntia kotipihaan asti. AAARRGGHHH!!! Turha yrittää pysähtyä ja hyssytellä, kun kokemuksesta tiedetään, että ensinnäkään se ei auta, ja toisekseen jos auto pysähtyy, aloittaa konsertoinnin yhtaikaa vielä toinenkin. Tulee vaan mieleen oiva kommentti joka saatiin viime joulun aikaan, kun kerrottiin ettei nyt näiden kahden pienen kanssa pystytä venymään koko sukulaiskierrosta tänä vuonna läpi, kun ajamista tulisi satoja kilometrejä eikä jakseta niin paljon parkua: "lapsethan yleensä nukkuu autossa hyvin". Tällä aina lohduttaudutaan näinä konserttimatkoina, että hei ei se mitään vaikka nää meiän lapset vihaa autoilua, kun lapset kuitenkin yleensä nukkuu autossa hyvin. 

Kotiin kuitenkin päästään niin että kaikkien päät ovat vielä yhtenä kappaleena :D Konsertitkin loppuvat, kun vapautetaan ipanat istuimista. Kotona tietysti odottaa vielä yksi ylläri: pottaan on jäänyt lähtöhässäkässä pissat tyhjentämättä :/ Yyyyhhh, haju on sanoisinko pistävä, mutta Tolulla tulee puhdasta käden käänteessä, ja se peittää pahimmat hajutkin alleen. Jos hankitte ihmiset lapsia, hankkikaa myös pullotolkulla Tolua! Just saying. Sitä tarvii ihan koko ajan johonkin. Paljon. 

Semmonen reissu. Paljon oli hässäkkää, mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin iloinen mieli ja hyvät muistot :) Hommaa oli noiden kahden pienen kanssa, mutta lomafiilis saavutettiin silti, kannatti siis lähteä! Mutta apua, jos meillä edelliseltä reissulta oli kotiin tuomisina yksi puhjennut umpisuoli, niin nyt sitten vissiin yksi maitoallergia :( :( :( Oisko meiän vaan parasta jättää tää nyt tähän, ja pysyä jatkossa kotona? Parasta tai ei, tuskin tulee tapahtumaan :D Seikkailut jatkukoon!

tiistai 17. lokakuuta 2017

Varsova 20 - 23.6.2017

Oikeestaan oltiin suunniteltu, että mennään tänä kesänä Alpeille. Meiän piti kierrellä niitä muutamastakin eri kulmasta, suunnitelmat oli ihan mielettömän hienot ja uskon, että reissusta ois tullut huikea. No, mun meneillään oleva raskaus osoittautui sen verran haastavaksi ja riskialttiiksi, että jouduttiin luopumaan alkuperäisistä suunnitelmista. Tuskin olisi tullut lähdettyä yhtään mihinkään, mutta koska meillä oli vielä yhden reissun verran vanhenevia lentopisteitä käytettävissä, niin pakkohan meiän jotain pientä oli varata :D Varsova valikoitui kohteeksi lähinnä sen vuoksi, että sinne lentopisteemme ulottuivat ja minulta puuttui listoiltani P:llä alkava valtio :D Onneksi varattiin edes tää pieni reissu! Oli ihanaa ja peloista huolimatta kaikki meni hyvin :) Onneksi lähdettiin ja onneksi nautittiin <3

Day 1
Oltiin varattu mahdollisimman aikainen aamulento, jotta ehdittäisiin olla Varsovassa mahdollisimman kauan. Lähdettiin siis kotoa ajelemaan kentälle jo 3:30, enemmän tai vähemmän väsyneinä. Kentällä ja lennolla kaikki sujui kuin rasvattu :) Bera nukkui osan matkaa, ja sen jälkeen katseli innoissaan maisemia ikkunasta. Itse yritin jalotella mahdollisimman paljon, koska raskaana ollessa veritulppariski on normaalia suurempi.

Perille päästyämme alettiin heti ihmetellä kuinka modernia täälä oikein on! Ja tätä jatkui läpi reissun. Jotenkin sitä odotti jotain ihan muuta. Puolasta on jostain syystä sellainen käsitys, että se vieläkin jotenkin rypee toisen maailmansodan aikaisissa tuhoissa tai jotain. Mutta siis Varsova: todella siisti, todella moderni, todella ystävällinen ja rauhallinen. Erittäin positiivinen yllätys kaikin puolin! Silti hintataso on suomalaisen lompakolle ihan naurettavan alhainen.

Ensipuraisu Varsovaa: vanha ja uusi sulavasti sekaisin. 

Ensin suunnattiin hotellille. Toivottiin, että oltaisiin saatu meiän huoneisto heti, jotta Bera olisi päässyt päiväunille ja itsekin olisin voinut ottaa lepoja, kun alavatsa meinaa kipeytyä ja supistuksiakin tulee. Valitettavasti ei saatu huoneistoa vielä, joten jätettiin vaan laukut säilöön ja mentiin läheiseen puistoon chillaamaan. Kivempi olisi ollut tehdä jotain muuta, mutta mun vointi oli sen verran kehno ja lämpötilakin jotain 30 astetta, että en kyennyt parempaan. Bera oli tietysti onnellinen kun hänet vapautettiin puistoon temmeltämään :) Puistosta mentiin syömään, ja sen jälkeen ruokakaupan kautta takaisin hotellille kyselemään joko huoneisto olisi valmis. Vihdoin saatiinkin kämppä, mutta tietenkään siellä ei ollut pinnasänkyä, joka oli tietenkin taas etukäteen varattu ja se oli jopa maksullinen. Lopulta sänky sitten toimitettiin, ja iloisesti siitä puuttui kaksi pinnaa kokonaan, eli siinä oli lapsen mentävä aukko kyljessä! Ei tsiisus... Todettiin, että parempaa tuskin on tähän hätään tarjolla, joten turha valittaa. Siispä rymsteerattiin kämppää uudelleen niin, että saatiin sänky ahdettua seinän ja sohvan väliin. Siellä lapsi on ainakin turvallisesti, eikä roiku aamulla kuristuneena pinnojen välistä, eikä edes unipupu pääse karkaamaan kesken yön.

Kämpillä alettiin purkaa tavaroita, ja huomattiin että kaikki oli tullissa pengottu. Mitään merkintää tästä ei ollut laukkuun jätetty kuten yleensä. Outoa. Huvittavaa tässä oli se, että esimerkiksi lapselle mukaan pakatut legot oli jokainen yksitellen tarkastettu ja irroteltu toisistaan. On siinä ollut puuhaa, ja kaikki turhaan :D Loppupäivä vaan lojuttiin ja leikittiin hotellilla. Mä olin niin romuna, etten yksinkertaisesti kyennyt parempaan. Yhtä hyvin oltaisi siis voitu saapua vasta myöhäisemmälläkin lennolla... Mutta kuka näistä oloistakaan etukäteen tietää?! Onneksi juuri tämän varalle otettiin hieno huoneisto, ja onneksi se myös vastasi odotuksia, niin kyllähän täällä kelpaa köllötellä :)

Day 2
Uuteen päivään. Paljon parempi olo, ja sitä myöden paljon parempi mieli, kivaa :) Haettiin aamupalaa alakerran bakerysta. Sitten lähdettiin tutustumaan vanhaan kaupunkiin. Ei nähty mitään tajunnanräjäyttävää, mutta ihana viihtyisä vanha kaupunki värikkäine taloineen. Onneksi löydettiin myös meidän Wroclaw-magneetteihin yhteensopiva Warsaw-magneetti :D Mies on aiemmin käynyt useasti työmatkoilla Wroclawssa, ja haalinut eri reissuilta SAMANLAISIA magneetteja matkamuistoksi :'D Olen häntä tästä pilkannut, mutta nyt pääsin itsekin tähän magneettihuumaan, ja ostin avaimenperänkin samaa sarjaa :'D Itseasiassa myynnissä oli myös Wroclaw-magneetteja, ja MINÄ olin valmis ostamaan meille uuden sellaisenkin, Varsovasta :'D Mies ei antanut niin tehdä, mutta vannotin, että sitten haluan käydä Wroclawssa ostamassa sellaisen, ja päätettiin lähteä myöhemmin pienelle Puolan kiertomatkalle :D Puola oli myös sen verran positiivinen yllätys, että jotenkin luulen, että tää matka vielä toteutuu :D Ollaan me muitakin sekopäisiä reissuja tehty. Käytiin myös vanhassa kaupungissa lounaalla, minkä jälkeen laitettiin Bera unille ja lähdettiin kävelemään kaupungin toiselle puolelle kohti eläintarhaa.

Rynek-huumaa vanhassa kaupungissa :'D

Ennen eläintarhaan menoa ehdittiin hengailla Praga parkissa. Siellä oli jättiläiskokoinen teräskirahvi, Schmuel. Eläintarhassa itseeni teki suurimman vaikutuksen jättiläismäinen gorilla, ihan käsittämättömän massiivinen kaveri! Muutenkin eläintarha oli ihan laadukas. Beran suosikit olivat norsut. Ihan tuli itku, kun piti norsujen luota jatkaa eteenpäin. Eläintarhan jälkeen piti napata aikuisille mukaan burgerit ja lähteä kävelemään hotellille. Sellaiset napattiinkin, mutta niissä oli välissä joku hiton lindströmin pihvi, joten valitettavasti burgerit tipahtivat lähimpään roskikseen ja hotellille tallustettiin tyhjin vatsoin. Päivä kuumeni, minä väsähdin, ja kolmen kilsan matka hotlalle tuntui yllättävän pitkältä ja tuskaiselta. But I did it! Loppuilta vietettiinkin hotellilla ruokaa laittaen, leikkien, pötkötellen. Olipa kiva päivä! Tänään tässä on jo ihan oikeaa reissun tuntua ja iloa :) 

Megateräs-Schmuel. 

Day 3
Tänään lähdettiin aamupalan jälkeen uudestaan vanhaan kaupunkiin. Meillä jäi eilen vanhan kaupungin the nähtävyys eli portti näkemättä. Tänään etsittiin siis tiemme portille, ja hienohan se olikin :) Portilta kuljettiin alas suihkulähteelle chillaamaan. Aurinko taas paistoi ja elämä hymyili :) Suihkulähteet ovat varmasti parhaimmillaan kun showhun lisätään valot ja musiikki, mutta sellaista lystiä on tarjolla vain myöhään perjantai- ja lauantai-iltaisin, joten meidän oli tyytyminen ihastelemaan muotoaan muuttavia suihkuja päivänvalossa. Viihdyttiin kyllä mainiosti näinkin. 

Vanhan kaupungin portti. 

Seuraavaksi lounastettiin terassilla. Siitä ohi kulki pari hevosvaunua, jotka mitä ilmeisimmin kuljettavat siis turisteja kaupungissa. Eikä, tuommosessa ei olla kumpikaan koskaan käyty, oisko nyt hyvä hetki? Sapuskan jälkeen etsittiin vankkurit käsiimme ja otettiin ajelu läpi vanhan kaupungin :D Bera tykkäsi mennä pitkin katuja "koppodi koppodi kop kop kop kop...", ja kyllähän se vanha kaupunki omastakin mielestä näytti jotenkin erilaiselta ja tunnelmallisemmalta ajan henkeen sopivassa kyydissä :) Tää oli kivaa, kerrankin oikeen kunnon turisteilua :D Hevosajelun jälkeen oltiin Beran kanssa taas siinä määrin puhki, että lähdettiin koko kööri hotellille päiväunille. 

Päikkyjen jälkeen lähdettiin vielä ulos. Tarkoitus oli mennä Beran kanssa puistoon leikkimään, kun pieni oli taas kököttänyt koko päivän rattaissa, mutta jotenkin vahingossa päädyttiin sotamuseoon :O Tai ei menty sisään itse museoon, mutta kauhisteltiin sotakoneita museon pihassa pitkä tovi. Oltiin etukäteen päätetty, ettei haluta mennä lapsen kanssa mihinkään sotamuseoihin, mutta kaipa se vaan on niin kiinteä osa Puolan historiaa, ettei siltä kokonaan voi välttyä. Sotakoneiden jälkeen käytiin pikaisesti kaupoilla ostamassa kaikille pienet matkamuistot, ja sitten lopulta ehdittiin vielä hetkeksi sinne puistoonkin. Sitten taas ajoissa hotlalle iltapuuroille ja -paloille ja nukkumaan. 

Nää on pelottavia ja kauheita :(

Day 4 
Sataa. Kaatamalla. Tietenkään meillä ei ole edes sateenvarjoja mukana. Käytiin kysymässä sellaisia lainaan hotellin respasta, mutta ei mikään yllätys että kaikki olivat jo lainassa. No, me jäätiin Beran kanssa katokseen odottelemaan, kun mies pukeutui rattaiden sadesuojaan ja lähti kauppaan etsimään meille varjoja tai sadeviittoja :'D Sellaiset onneksi löytyikin, joten päästään etenemään kohti kauppakeskusta, jossa on tarkoitus viettää tämä sadepäivä. Perille päästyämme rattaiden sadesuoja on kylläkin falskannut sen verran, että on pakko ensi töikseen vaihtaa Beralle kuivat vaatteet. Onneksi täälä Varsovassa on tosi nykyaikaista ja hyvät lastenhoitohuoneetkin löytyvät kaikkialta. 

Sitten kierrellään kaikki keskuksen urheilukaupat. Mies haalii muutaman vaatteen, minä kerään lähinnä pahaa mieltä. Lopulta niin paljon, että pillahdan oikeasti itkuun :( Oon aina ostellut suurimman osan reenivaatteistani (ja muistakin vaatteistani) reissuilta. Nyt raskaana ollessa on kuitenkaan turha ostella mitään kaappeihin odottelemaan, että ne EHKÄ joskus istuvat päälle. En myöskään pääse raskauden aikana harrastamaan liikuntaa ennenaikaisen synnytyksen riskin takia, joten urheilukauppojen kiertäminen tuntuu vaan lopulta sietämättömän kurjalta :( Olisin niin ansainnut shopata edellisen raskauden ja imetyksen ja kaiken jälkeen!! Haalia kivoja uusia vaatteita, näyttää hyvältä, törsätä huoletta. En ole tehnyt mitään sellaista yli kahteen vuoteen. Enkä varmaan tule tekemään seuraavaankaan kahteen vuoteen :/ Sitten kyllä otan lennot vaikka Lontooseen, jos en peräti Nykiin, ja teen kunnon rentoutumis- ja shoppailureissun rahasta piittaamatta. Niin, tietysti mun tarvii ensin saada jostain sitä rahaa... että kattellaan. 

Beran päiväunien ajaksi mentiin istumaan kahvilaan. Otettiin ihan megakupit kahvia ja kaakaota. Ja naurettiin niin maan saakelisti koko uniaika :D :D :D Vitsit, meillä vaan on kivaa yhdessä, ja aina vaan tuo mies saa mut parhaalle tuulelle, vaikka kuinka olisin vaipunut murheen syövereihin. Johan tässä taas päivä parani kummasti :D Päikkyjen jälkeen viedään Bera Kinder Planetaan, paikallinen pieni HopLop. Mies ja lapsi painavat menemään päät hiessä ja hauskaa tuntuu olevan :) Itse joudun ottamaan lepoja istuskellen, kun meinaa pitkät päivät painaa olossa ja alkaa supistelemaan aika tiuhaan. Kun energiat on riehuttu lapsesta pihalle, käydään vielä ostoskeskuksessa syömässä, napataan passikuva-automaatilla hassut perhekuvat muistoksi reissusta, ja lähdetään kotimatkalle. Haetaan laukut hotellilta, junaillaan lentokentälle, lehahdetaan Finskillä Helsinkiin, ja juhannusyönä vielä ajellaan autolla kotiin. Kotona ollaan niiiiiiin puhki, mutta niiiiiiin iloisia ja onnellisia että reissu tuli tehtyä ja kaikki meni hyvin :) Parhautta! 

ps. Kotimatkalla mies alkoi valittamaan vatsakipuja. Oletettiin että joku reissupöpö. No, jos mun reissupöpö viimeksi osoittautui raskaudeksi, niin miehen reissupöpö osoittautui sitten tällä kertaa puhjenneeksi umpisuoleksi :O Voi apua meiän kanssa!! Vuoden reissuvinkki: suhtautukaa "vatsapöpöihin" aina suurella vakavuudella :'D

tiistai 10. lokakuuta 2017

Oslo 5 - 8.5.2017

Finnairin pikku mokailujen takia mulla sattui olemaan kyseiselle yhtiölle lahjakortti, joka piti käyttää johonkin. Noh, Bera ja pikkusisko mukaan ja kohti Osloa :) Sopivan lyhyet lennot ja turvallinen kohde kokeilla ensi kertaa taaperon kanssa matkustamista.

Day 1
Lähdettiin liikkeelle aaaaikaisin aamulla. Edellisenä iltana oltiin menty Beran kanssa porukoille, mistä iskä keräili reissaajat kasaan aamuyöstä ja heitti kentälle. Kentällä syötiin sitten pirun kallis aamupala, ja eikun matkaan. Lento oli älyttömän lyhyt ja meni kaikin puolin mallikkaasti. Oslon päässä otettiin juna kentältä keskustaan. Kallista, mutta ihanan vaivatonta.

Keskustassa napsautettiin hetkeksi kännykän navigointi päälle, koska itse piirretyn kartan avulla ei oikein saatu selville missä hotelli sijaitsee :'D Hotelli oli kävelymatkan päässä rautatieasemasta, ja löytyi lopulta helposti. Ensimmäisenä haluttiin saada huone, ruokkia lapsi ja käydä kaikki hetkeksi päiväunille. Huone saatiinkin, mutta mikroa hotellissa ei ollut asiakkaiden käytettävissä missään :O Onneksi kuitenkin ystävällinen nainen respasta tarjoutui lämmittämään sapuskan henkilökunnan taukotilojen mikrossa. Sitten ne päiväunet: oltiin etukäteen tietysti pyydetty huoneeseen vauvansänkyä ja kaiken piti olla no problem, mutta eihän siellä mitään sänkyä tietenkään ollut. Tää on älyttömän yleistä, että etukäteen varmistellaan, mutta paikanpäällä joudutaan silti aina ruinaamaan ja odottelemaan. No, sänky luvattiin toimittaa pikimmiten, mutta laitettiin kuitenkin lapsi rattaisiin nukkumaan. Vedettiin päiväunet, eikä sänkyä ollut kuulunut. Päätettiin lähteä tutustumaan kaupunkiin ja palata sänkyasiaan tarvittaessa palattuamme.

Otettiin heti ensimmäiseksi käyntikohteeksi Vigeland Park, eli kavereiden kesken patsaspuisto. Sää ulkona oli ihana, suorastaan helteinen, ja päätettiin, että voidaan mennä kävellen vaikka matkaa puistoon jonkin verran onkin. Kovillehan tuo helteessä tarpominen otti varsinkin itselleni, kun kärsin kohtuullisesta raskauspahoinvoinnista, mutta onneksi silti käveltiin, koska matkalla nähtiin jo paljon mielenkiintoisia asuinalueita, rakennuksia ja puistoja. Itse patsaspuistokin oli iso, hieno, viihtyisä ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ostettiin matkaan muutama pullo vettä, ja päätettiin taittaa myös paluumatka takaisin keskustaan jalkapatikalla.

Minä ja Bera Vigeland Parkissa.

Keskustassa suunnattiin rannalle ihastelemaan Oslonvuonoa ja etsimään sopivaa paikka ruokatauolle. Lapsen kanssa reissatessa pitää jatkuvasti pitää ruokataukoja! Tällä reissulla oltiin kuitenkin ylipäätään päätetty chillailla, rentoutua ja nauttia tunnelmasta eikä niinkään suorittaa nähtävyyksiä kieli vyön alla, joten ei ollenkaan haitannut istahtaa Starbucksiin, ottaa kupposet kuumaa ja samalla ruokkia Bera. Se tämän matkan aikana tuli huomattua, että Norjassa ei ole mikroja. Ei sitten niin missään. Lapsen sapuskat lämmitettiin kuumassa vedessä. Joissain paikoissa henkilökunta kävi lämmittämässä purkin keittiössä, mikä oli tosi kivaa palvelua. Valtaosassa paikkoja kuitenkin he vain antoivat mukiin kuumaa vettä ja käskivät hauduttaa ruoan lämpimäksi itse. No tuo oli aikalailla yhtä tyhjän kanssa, kun pienessä mukissa oleva vesi jäähtyi varsin nopeasti ja ruoka jäi kylmäksi. Onneksi reissu-Bera on ehkä maailman urhein ja ihanin lapsi, ja veteli tällä matkalla mukisematta niin kylmät ruoat kuin puurotkin. Raasu.

Kas, lapsellahan on taas ruoka-aika ;) 

Aikamme vuonon maisemia ihasteltuamme palasimme hotellille. No, onkohan vauvansänky jo tullut? Ei sentään! Sen sijaan huoneeseemme ollaan käyty sijaamassa ylimääräinen sänky valtavalle vuodesohvalle. Voi poro, tää on yksivuotias, sehän tulee tuolta alas niin että kolina vaan käy! Siispä respaan valittamaan. Respasta luvataan hoitaa asia, ja jonkin ajan kuluttua ovellemme saapuukin mies vauvan matkasängyn kanssa. Hän yrittää vain työntää sängyn ovestamme sisään ja on että kasatkaa tosta. Kysyn häneltä, voisiko hän ystävällisesti ensin purkaa vuodesohvan, sillä sänkyä ei mahdu kasaamaan mihinkään jos sohva on levällään. Ukko ihan tosissaan vielä ehdottaa, että kasaatte sen tuohon vaan ainoalle vapaalle paikalle kulkuväylälle, jonka jälkeen emme pääsisi kulkemaan edes vessaan, saati että lattialle jäisi vaikka leikkitilaa pienelle. Kerron että homma ei käy. Hotellista oli maksettu maltaita, joten nyt vähän palvelua oikeasti kehiin, mrrrhh!! Nihkeästi ukko sitten suostuu  purkamaan vuodesohvan, mutta vauvansänky jää edelleen meille itse kasattavaksi. Hohhoijaaa, tällaistako on norjalainen asiakaspalvelu?!! Yhtä kaikki saamme lopulta pienelle turvallisen sängyn ja pääsemme yöunille.

Day 2
Yö nukuttiin ihan mukavasti ja hyvin :) Hotellin aamupala oli TAIVAALLINEN!! Sitä olikin kehuttu netissä oikein erikseen, eikä suotta. Todella nautittiin. Harmillisesti tosin raskaana ollessa ihan kaikkea tarjolla ollutta ei uskaltanut syödä :/ Mutta onneksi valinnanvaraa oli niin paljon, että sain toki vatsani täyteen :) Aamupalan jälkeen suunnattiin ensimmäiseksi kuninkaanlinnalle ja sitä ympäröiviin puistoihin. Linna nyt ei ollut ihmeellinen nähtävyys, mutta puistot Oslossa ovat ihania. Tosi hyvin hoidettuja ja viihtyisiä. Ja niitä on paljon. Tällaisella aurinkosäällä oltais voitu yksi viikonloppu vaikka ihan vaan hengailla Oslon kauniissa puistoissa :)

Kingin linna. 

Kingihommien jälkeen suunnattiin takaisin rantaan. Siellä kavuttiin ylös jyrkkiä rinteitä tutkimaan lähemmin Akershusin linnaa ja ihailemaan maisemia yli kaupungin vähän korkeammalta katsottuna. Viihdyttiin ylhäällä aika pitkään. Maisemat olivat todellakin ihanat, sää oli ihana, linnan ympäristöissä riitti kierreltävää. Tykättiin kovasti :) Jotenkin Oslo on tunnelmaltaan tosi ihana kaupunki. Sopivankokoinen tällaisille maalaistolloille. Eipä siellä liikaa ole mitään ihmeellistä nähtävää, mutta eipä me tässä mitään eiffeliä tai bigbeniä kaivattukaan. Oslo tuntuu kaupungilta, johon voisi helposti muuttaa! Mieli lepäsi, oltiin jatkuvasti tosi hyvällä tuulella kaikki, jotenkin vaan kivaa olla <3

Akershusin linna.

Lopulta tultiin alas Akershusilta ja kierreltiin vielä hiukan kaupungilla ja kaupoissa. Liiaksi ei mitään tältä reissulta tullut osteltua, sillä kaupat ovat pääpiirteissään samoja kuin Suomessa, ja myös hintataso on sama. Itselläni shoppailumotivaatio oli siksikin aika alhaalla, että tiedän mahan alkavan kasvaa pikimmiten, joten turha ostella kasoittain uusia vaatteita kaappiin odottelemaan. Hotellille mentiin taas ajoissa, kun pienimmäisen iltapuuron aika koitti. Muutenkin Bera istui niin urhoollisesti niin ison osan päivästä rattaiden kyydissä, että oli kiva antaa pienelle edes hiukan aikaa leikkiä vapaasti hotellilla joka päivä. Käytiin hyödyntämässä hotellin leikkihuonetta, missä Bera suorastaan kiljui ilosta pallomeressä tädin kanssa <3

Day 3 
Toka yö nukuttiin tosi tosi huonosti. Ihmeteltiin, miten huoneessa on niin järkyttävän meluisaa. No eipä sitten huomattu, että siivooja oli jättänyt ikkunan auki :( Oli hän toki vetänyt siihen paksut verhot päälle, jotta mistään ei voitu huomata että ikkunaan olisi edes koskettu. Aamulla sitten vasta huomasin koko homman, kyllä potutti. Tietysti oma moka kun ei yöllä jaksanut kaikkea mahdollista huoneesta tarkistaa, mutta luultiin, että kaupunki herää eloon näin viikonloppuöinä ja on siksi niin hurjan meluisa. Huoh. Onneksi aamupala oli jälleen briljantti ja piristi mieliä :)

Tänään oli sateinen päivä, ja päätettiin, että tarkastetaan jokin Oslon museoista. Päädyttiin lähtemään viikinkimuseoon, johon päästiin satamasta pienellä paatilla. Elämyksiä elämyksiä ;) Viikinkimuseo oli ihan mielenkiintoinen, mutta aika pieni. Meille tosin ihan sopiva, ei olla varsinaisesti mitään museoihmisiä eikä oltaisi jaksettukaan kierrellä tuntikausia. Ihan kiva että museo on sen kokoinen, että siellä jaksaa oikeasti keskittyä siihen asiaan koko kierroksen ajan. Museon jälkeen syötiin rannalla ihanissa maisemissa paluupaattia odotellessa. Sääkin oli muuttunut jo paremmaksi, joten nautittiin terassilla sapuskasta ja auringosta. Bera ihmetteli vuonolla liikkuvia laivoja ja veneitä.

Viikinkilaiva. 

Kun päästiin takaisin kaupungille, napsittiin vielä viimeiset otokset Oslon kaupunkikuvasta ja nautittiin ihanat smoothiet. Sitten piti hakea laukut ja suunnata kohti lentokenttää. Sieltä meille oli viimeiseksi yöksi varattuna lentokenttähotellista sviitti!!! How cool is that? Perille päästiin, vauvansänkykin oli jo valmiiksi paikalla ja muutenkin sviitti oli ökyhieno ja tilava :D Nautittiin olostamme ja rentouduttiin loppuilta :) Reissu on kyllä ollut aivan huippu!!!

Norway, still lovin' you <3

Day 4 
Herättiin aikaisin aamulla, koska meillä on aamulento takaisin Helsinkiin, ja halutaan tietysti ehtiä nautiskelemaan aamupalasta pitkän kaavan mukaan ennen sitä. Ei pettänyt odotuksia tämänkään hotlan aamupala. Jos mahdollista, se oli ehkä vielä taivaallisempi kuin edellisessä paikassa. Vatsat herkkuja pullollaan suunnattiin sitten takaisin kohti kotia. Lento oli iljettävän röykkyinen ja laskeutuminen Helsinkiin perin pomppivaa sorttia. Urgh. Tuulet olivat tänään kovia. Mutta perille päästiin ja turvallisesti laskeuduttiin, kuten aina :) Iiiiiihana reissu, iiiiiihanat reissukaverit <3 <3 Niiiiiin rentoutunut ja hyvä mieli :) :) :)

torstai 15. joulukuuta 2016

Reissuystäväkirja

Kirjottelin tonne toisen blogin puolelle vastauksia ystäväkirjamaisiin kysymyksiin. Koska en nyt pääse reissaamaan niin paljon kuin tahtoisin, täälä on hiljasempaa :( Mutta laajennan nyt tuota ystäväkirjahommaa tännekin puolelle, jotta pääsen edes vähän haaveilemaan tulevasta ja muistelemaan menneitä :) Kysymykset ei oo suoraan mistään tietystä haasteesta.

Tärkein leima passissasi?
No onhan se nyt Fiji <3 Koska häämatka, ja koska se nyt vaan oli ihan älytön reissu kaikin puolin, hyvässä ja pahassa. Eikä sitä voi nauramatta muistella, koskaan :'D

Kuinka monessa maassa olet matkustanut?
30 kun Suomi lasketaan mukaan. No oonhan mä nyt Suomessa varsinkin matkustanut ;)

Mieluisin matkustusväline?
Kallistun kyllä moottoripyörään. Lentämällä pääsee tietysti mihin vaan, mutta ei se itse koneessa istuminen oo ollenkaan niin mieluista kuin prätkällä kruisailu. Prätkäreissut onkin yksiä parhaista reissuista juuri siksi, kun saa itte mennä mihin nokka osottaa ja suunnitelmia voi muuttaa ihan millä sekunnilla sattuu huvittamaan. Näkee myös ihan eri tavalla maisemat matkan varrelta. 

Mikä oli ensimmäinen ulkomaanmatkasi? Miksi aloit matkustaa?
Jo ihan pikkuisena mut kuskattiin autolla Lappiin, sielä pääsin niin Ruotsiin kuin Norjaankin. Mutta en mä siitä mitään muista. Eka minkä muistan on varmaan joku teini-ikäsenä suoritettu Tukholma. Mutta varsinainen eka The Reissu mulle oli siis interrail 24-vuotiaana, ja sieltä sain hillittömän reissukipinän. Sen jälkeen meni silti vielä tovi ennen kuin pääsin ekaa kertaa lentokoneeseen. Vaan onpahan tässä kerinny lennellä. 

Mitkä kolme matkatavaraa on must?
No totuushan on se, että ne on passi, luottokortti ja lääkkeet. Mutta koska toi on ilmiselvä ja tylsä vastaus, niin kolme seuraavaa noiden jälkeen on kamera, sykemittari ja lenkkarit (koska kerään GPS-jälkiä maailmalta) ja laitteiden laturit. 

Onko sinua koskaan pelottanut matkoillasi?
No koska mua EI pelottaisi matkoillani :'D Erityisesti pelkään erilaisia sairastumisia tai oman kroonisen sairauden pahenemista. Välillä on ollut myös turvaton olo. Ja vauvan kanssa matkustaessa nyt piti pelätä KAIKKEA ;)

Hostelli vai hotelli?
Aiemmin ehdottomasti hostelli. Mutta on kyllä niin kaikenkarvaisia murjuja tullut koettua, että lapsen kanssa ehdottomasti hotelli. 

Onko olemassa maa, johon palaat?
Todellakin! Ainakin Australiaan palaan takuuvarmasti, olin sielä ilman miestäni ja pitäähän mun sekin sinne viedä. Näen myös erittäin vahvasti meiät joskus uudelleen Fijillä ;) Ja Euroopan kaupungeissa on moniakin mihin palaa, Lontoosta nyt varsinkin löytää itsensä uudelleen ja uudelleen. Ja Islanti, sieltä nyt jäi niin paljon hampaan koloon, että aivan välttämätön palata!! Oikeestaan menisin uudestaan varmaan kaikkialle jos vaan ehtisin. 

Matkustatko samoihin vai uusiin kohteisiin?
Heh, edellisestä vastauksesta huolimatta ehdottomasti uusiin :D

Pakkausrituaalisi?
Inhoon pakkaamista, joten teen sen lähinnä aina vasta kun on pakko. Kyllästyin keksimään pyörää joka kerta uudelleen, joten nykyään mulla on sellanen paperinen lista missä lukee pääkohdat pakattavista asioista, ja enimmäkseen noudatan sitä. 

Luetko kohteesta etukäteen?
Tää vähän riippuu siitä miten kiireistä elämä sattuu olemaan. Mutta hirveen paljon en lue koskaan. Ulkoministeriön matkustusilmotukset tulee tsekattua, ja jotain matkaopasta useimmiten ainakin selailtua. Mutta koskaan reissu ei oo mitenkään valmiiksi ohjelmoitu vaan paikan päällä eletään hetkessä :)

Kaunein ranta, jonka olet nähnyt?
Australiassa oli tosi kauniita rantoja, mutta kyllä se silti taitaa sinne Fijille kallistua. Sielä se luonto oli vaan niin aito ja puhdas ja kaunis, kun sitä ei oltu millään tapaa turisteille rakennettu <3 Tosin rakastan myös omaa mökkirantaa yli kaiken, sielä sielu lepää <3 

Jos mikään ei olisi esteenä ja saisit vapaasti valita matkakohteen mihin lähtisit huomenna, minne menisit?
Tällä hetkellä Hawaii polttaa eniten. Sinne siis. 

Mitä kaipaat Suomesta reissuilla?
Puhdasta vettä, yleistä siisteyttä ja puhtautta ylipäätään. Ihmisten rehellisyyttä hyvässä ja pahassa, sitä että asiat on niinku niistä on sovittu ja niinku sanotaan. 

Pakkaatko mitään evästä pahan päivän varalle?
Todellakin pakkaan!! Aina tulee jotain komplikaatioita enkä kestä tuntikausia ilman sapuskaa. Tuc-suolakeksit ja Daim-snacksit on vakiovaruste, aina käsimatkatavarassa veden lisäksi. Jos on kyse jostain pitkästä rutistuksesta, saatan ottaa muutakin. Lentokoneen sapuskoista ei ikinä tiedä... 

Rinkka vai matkalaukku? 
Ennen mulla oli aina rinkka. Se on niin näppärä kun ei tarvii nostella ja raahata rappusissa ym. Toisaalta rinkka ei oo kauheen kätevä läheskään aina kentillä, kun se pitää viedä ja noutaa odd-size baggageista, jotka on eri kentillä mitä merkillisimpiä ja mitä merkillisemmissä paikoissa. Nykyään omistan megaison matkalaukun ja käytän useimmiten sitä, koska sinne on helppo heitellä kamat sullomatta ja voi sitten vähän ostella lisääkin ;)

Jos laukku painaa liikaa tarkastuksessa, mitä heivaat?
Mä pakkaan aina mukaan kaikkea helposti heivattavaa ihan tarkotuksella kotona :D Ihan jo siltä varalta että shoppaan ja laukkuun tarvii saada tilaa. Otan siis huonoimmat lenkkarit, huonoimman pyyhkeen jne. Ekana lähtisin heivaamaan juurikin pyyhettä ja pesuaineita varmaan. 

Merkillisin asia mitä sinulta on kysytty turvatarkastuksessa? 
Tein tosi monta reissua samoilla Pariisista ostetuilla Puman keltaisilla tennareilla, ja niitä kehuttiin ympäri maailmaa turva- ja tullitarkastuksissa. Pöhlöintä silti oli todistella Lontoossa turvatarkastuksessa, että olen raskaana ja piilottelen paidan alla vain vauvaani :O 

Vinkkisi lentokentille?
Ole ajoissa. Siitä vaan on hyötyä. Koskaan ei voi olla varma mitä on edessä. Syö ja käy vessassa silloin kun siihen on mahdollisuus. Voi olla että kansainväliselle puolelle tai portille päästyäsi sitä ei yllättäen olekaan :O 

Taksi vai julkiset?
Mieluummin julkiset. Tykkään että reissu on seikkailu :) Sama koskee oppaita, mieluummin ilman. 

Ikimuistoisin luontokohde?
Ei näitä voi... On niin paljon!! Norjan Lappi prätkällä <3 Islanti <3 Iguazun putoukset <3 Fijin luonto <3 Great Barrier Reef <3 Blue Mountains <3 Ainakin!

Millä välineellä et välitä matkustaa?
Laivalla, veneellä, katamaraanilla, uuuurrrgghhh :/ Matka Suurelle Valliriutalle katamaraanilla oli hulluinta ja hirveintä ikinä!!!! En myöskään astu propellikoneisiin jos ei oo ihan välttämätön pakko. 

Ovatko matkatavarasi koskaan kadonneet tai vaurioituneet?
Vaurioituneet ei oo likastumista pahemmin. Hukkuneet kylläkin, häämatkalla sekä  mennessä että tullessa..


tiistai 8. marraskuuta 2016

Islanti 16 - 22.6.2016

Noniin, edessä ensimmäinen reissu minireissukaverin kanssa. Tai siis niin että hän matkustaa mahani ulkopuolella. Jännittää, ihan sikana!! Mä olen myös varsinainen seppä luomaan uhkakuvia päähäni, ja olen niitä nyt pyöritellyt tässä jo viikkoja :/ Samalla yritän takoa tajuntaani, että Islanti on sivistysvaltio, ja sivistysvaltioissa asiat aina järjestyvät. En totisesti haluaisi olla nelikuisen kanssa vatsataudissa jumissa Fijillä, mutta Islanti ei ole Fiji, eikä sieltä saa vatsatautia eikä sinne jää jumiin. Eihän?

Day 1
Herättiin Helsingistä Airport Hotel Pilotista. Tai siis mies ja lapsi heräsivät, mun ei tarvinnut koska en ollut nukkunutkaan :/ Ihan karmiva hotelli!! Ei ilmastointia, huone tuntuu saunalta, kun huoneeseen oli pyydetty vauvan sänky, ei sinne mahtuneet enää matkatavarat, vessa haisi viemärille ja vessapaperi oli valmiiksi märkää. Mies oli ostanut hotelliyön hääpäivälahjaksi, tarkoitus oli ottaa vähän ennakkoa alkavaan lomaan ihanissa merkeissä, eikä tarvitsisi yöllä lähteä ajelemaan kotoa lentokentälle. No jotenkin meiän häämatkateema tässä kyllä ihanasti toistui, että päästiin kyllä fiilikseen :D Parasta näissä epäonnistuneissa kokemuksissa onkin se, että huomaa olevansa toisen kanssa niin onnellinen, etteivät kommellukset pysty tunnelmaa pilaamaan :)

Näykittiin aamupalat napaan ja lähdettiin kentälle. Jouduttiin kiskaisemaan vauva hereille aivan liian aikaisin, joten olin ihan varma että matka taittuu rattoisasti itkua kuunnellen. Turvatarkastuksessa meidät opastettiin perheille tarkoitettuun jonoon. Siitä oli kai tarkoitus päästä pikkulasten kanssa sujuvasti ja nopeasti jonottamatta. Toiste ei kyllä aiota tota linjaa käyttää. Siinä mammat tohelsi pikku mussukoidensa kanssa ihan urakalla, laitteet hälyyttivät, rannekorut eivät mahtuneet irti kädestä ja niin edelleen. Argh! Meinasi pää hajota. Normi linjalta oltais sujahdettu jo aikoja sitten. Lopulta päästtiin läpi, ja etsittiin lähtöportti. Siellä meitä odotteli Icelandairin kone, jonka nimi oli Grimsvötn :D Ihanan eksoottista ;)

Lento meni tosi hyvin. Minikaveri nukkui lähes koko ajan, ei ollut turbulensseja eikä mitään muutakaan kummallista tapahtunut. Icelandair ei saa sen kummemmin risuja kuin ruusujakaan, ihan perus. Keflavikissa saatiin kamamme, lastenrattaatkin tulivat onnistuneesti perille, ja suunnattiin autovuokraamoon. Siellä sitten vietettiinkin seuraavat tunnit :/ Oltiin varattu neliveto Suzuki ja vauvan turvakaukalo GoIceland-nimisestä vuokraamosta. Auto siellä odottelikin valmiina, mutta turvakaukalon sijaan sinne oli kytkettynä turvaistuin. Selitin, että nelikuisemme ei vielä osaa istua, joten istuin ei tule kysymykseen. Esitimme vielä varausvahvistuksen, josta kävi ilmi että olimme varanneet nimenomaan turvakaukalon, emme istuinta. Kaukaloa koko vuokraamolla ei kuitenkaan ollut tarjota, eikä viereisilläkään vuokraamoilla joista he yrittivät sellaista saada lainaan. No, onneksi ollaan sivistysvaltiossa, joten asiahan hoituu niin että yksi työntekijöistä lähtee läheiseen kaupunkiin ostamaan kaukalon. Parin tunnin odottelun jälkeen meille ilmoitetaan, että kaukaloa ei löytynyt, joten vaihtoehtoinamme on nyt odottaa neljä tuntia lisää kun kaveri käy sen Reykjavikista ostamassa, tai sitten tyytyä tuohon turvaistuimeen. Selvästikin meidän odotettiin valitsevan istuinvaihtoehto. Meille kuitenkin minin turvallisuus on luonnollisesti ensisijainen asia, ja valitsimme odottamisen. Siellä sitten istuttiin ja odoteltiin autovuokraamon toimistossa, vähän kiukuteltiinkin. Lopulta kuitenkin saatiin ihan pränikkä turvakaukalo ja päästiin matkaan.

Ajettiin Blue Mountain Apartmentsiin ja päästiin huoneistoomme. Se oli sanalla sanoen IHANA! Toisella sanalla sanoen KALLIS ;) Ylimmän kerroksen huoneisto oli supersiisti, supertyylikäs ja superhieno. Maisemat olivat ihanat, ja meillä oli jopa oma kaukoputki jolla katsella vuorille! Ainoa miinuspuoli oli se, että huoneessa ei ollut vauvansänkyä vaikka olin sitä etukäteen tiedustellut ja saanut vastauksen että asia järjestyy. Onneksi sänkykin oli lopulta vain puhelinsoiton päässä ja se saapui paikalle siististi ja suloisesti pedattuna pahoittelujen kera. Eka reissupäivä tuli valitettavasti vietettyä autovuokraamossa, ja oltiin niin puhki, ettei enää illalla jaksettu kuin käydä lähiraflassa pizzoilla, hakea aamupalatarpeita kaupasta ja painua unille.


Maisemat hotellihuoneesta.

Day 2
Ihanissa sängyissä paksujen pehmeiden peittojen alla nukuttiin kunnon yöunet, nam. Ja hiukanko oli ihanaa herätä näissä maisemissa! Ei viitsitty koko reissun aikana kääntää minin kelloa Islannin aikaan, joten mentiin nukkumaan iltaisin kuuden aikaan ja herättiin aamuisin viideltä :D Se sopi kuitenkin ihan hyvin kuvioon: hoideltiin aamutoimet rauhassa ja ajeltiin sitten kohteisiin ennen suurimpien turistimassojen saapumista. Koska kehuskelin hyvien yöunien jälkeen olevani aivan uusi ihminen, päätettiin ensi töiksemme esittäytyä. Prätkäreissulla aikanaan valittiin itsellemme norjalaisnimet, nyt valittiin islantilaisnimet. Ne oli siinä määrin haastavat suomalaiseen suuhun, että omamme unohdettiin jo, mutta lapsi on ollut islantilaisittain Bera vielä Suomessakin :D


Aamupala islantilaisittain ;)

Tänään on ohjelmassa "golden circle". Ensimmäisenä ajeltiin Þingvelliriin. Jo matka sinne oli ihan mieletön elämys! Ensinnäkin: lampaita ja islanninhepukoita on KAIKKIALLA. Toiseksi: mä rakastan niitä!!!! Ja vielä kolmanneksi: nää itse maisemat on henkeäsalpaavia, on vaan niin maailman kauneinta että en tiedä miten päin siinä Suzukin penkissä olisi! Lampaita on muuten joka paikassa ihan irrallaan, että niitä kannattaa ajaessa varoa. On sielä aitauksiakin, mutta yhtä kaikki lampaita on aina aidan molemmin puolin?! :D

Itse Þingvelliristä löytyy siis Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen yhtymäkohta. Aika jänskää loikkia mannerlaatalta toiselle :D Hienoinen pettymys oli, kun julisteessa kerrottiin että tyypit on kaivaneet sen kuilun kaivurilla siihen :O No ehkei ihan kaivanut, mutta kai sitä on paranneltu turistiystävällisemmäksi. Maisemat Þingvellirissä on kyllä hienot, mutta siellä oli myös ihan liikaa hanhenkakkaa :D Tarkoin sai kytätä mihin jalkansa laittaa jos ei halunnut astahtaa kääryleeseen, yak. Käytiin vähän kiertelemässä ympäristöä ja löydettiin myös hassu todella pikkuruinen kirkko.


Tässä ne sitten kohtaavat: Eurooppa ja Amerikka. 

Þingvelliristä ajeltiin Geysirille. Olihan se melkoinen turistirysä, mutta onhan tää nyt vaan ihan ainutlaatuinen kohdekin. Ihan käsittämätöntä että sitä vettä vaan syöksyy sieltä maasta metrien korkeuteen :O :O Siis sanoinko jo että ihan käsittämätöntä!! Tosi makee mesta. Geysirillä lounastettiin, taas pizzan merkeissä. Täytyy sanoa, että jos italialaisia pizzoja yleensä kehutaan, niin itse en kyllä perusta puoleksikaan niin paljon kuin islantilaisista vastineista. Nää todella osaa tehdä pizzaa täälä. Muutakin ruokaa ois toki voinut välillä ottaa, mutta ne olisi pitänyt sieltä kauha ja pala kerrallaan pyytää tiskin takaa. Ihan liikaa sosialisoimista, ei pysty ;)

Geysiriltä sitten vielä Gullfossin putouksille. Putoukset on kai Euroopan suurimmat, mutta koska nää tyypit kävi viime kesänä Iguazussa, niin koon sijaan ihailtiin Gullfossissa enemmänkin sen kauneutta. Vesi on tosi puhdasta ja putoukset ovat mielettömän kauniin siniset! Muutenkin luonto on puhdas ja turmeltumaton, tosi ihana paikka.

Gullfoss <3

Gullfossilta kotiin ajellessa nähtiin lisää kaikkea hienoa. Islannissa tosiaan ihan tuo ajelukin käy elämyksestä. Sattumalta osuttiin myös Kerið-kraaterijärvelle. Meinattiin ensin ajaa ohi, koska tielle ei varsinaisesti käy ilmi mistä nähtävyydestä on kyse, mutta onneksi kiepattiin uukkarilla ympäri ja palattiin tarkastamaan asia. Tosi kaunis paikka, ja erikoinen! Jälleen.

Kraaterijärvi, tosi erikoinen ja kaunis!

Hotellilla tehtiin maittava kotiruokaillallinen, jotta Bera sai pötkötellä lattialla ja leikkiä, eikä tarvinnut nököttää vaunuissa ravintolassa. Ruoka oli hyvää, ainoa huono puoli tässä itse tekemisessä on se, että joutuu tiskaamaan ;) Mahtava päivä, tuskin maltetaan odottaa huomista!

Day 3
Aamusella lähdettiin heti noutamaan GPS-jäljet kokoelmiimme. Oli kova tuuli, tai niin me ainakin luultiin vielä siinä vaiheessa. Myöhemmin selvisi, että Islannin mittakaavassa kyse oli vasta lempeästä pikku kesätuulahduksesta :O Juoksulenkin jälkeen lähdettiin tutustumaan Reykjavikiin. Oltiin niin ajoissa liikkeellä, että lounaan saaminen osoittautui mahdottomaksi. Jouduttiin tyytymään brunssiin ulkosalla, mutta pääasia että jotain saatiin vatsojen pohjille. Reykjavik on aika pieni, ja tuntuu että varsin turistiorientoitunut kaupunki. Mutta ihan kiva sellainen kuitenkin. Mitään erityistä kerrottavaa Reykjavik-päivästä ei kuitenkaan oikeastaan jäänyt. Mielenkiintoista oli nähdä mistä matskusta täällä oli talot rakennettu. Seinät ovat enimmäkseen aaltopeltiä, mikään muu ei kai kestä Reykjavikin hulluja säitä. 

Reykjavik-idylliä.

Keskustaan tutustuttuamme ajeltiin vielä Smaralind-ostoskeskukseen, jonka kehutaan olevan maan suurin. No ei täällä sitten kovin suuria ostoskeskuksia ole :D Mutta meille se on hyvä vaan. Jos olisi ollut joku hehtaarien kokoinen tähdenmuotoinen ostari, oltaisiin kuitenkin taas vietetty puoli päivää sen ympäri kävellen kuten Miamissa :'D Islannissa on tosi kallista, eikä kaupan edes ole mitään erikoista Suomeen verrattuna, joten meille jäi shoppailureissustamme käteen vain matkamuistot (avaimenperä, magneetti ja Beralle pieni pehmolammas) ja kaksi kaljaa. Iltaa kohti tuuli yltyi jo vähän hurjempiin lukemiin. Meiän apartmentissa ylimmässä kerroksessa se kuului ja tuntui aikalailla. Ilta vietettiin siis hotellilla ruokaa laittaen ja lattialla kolmistaan höpötellen.

Day 4
Tänään olisi tarkoitus mennä Landmannalaugarin kuumille lähteille, eli sisämaahan siis. Ulkona on melkoinen tuuli :O Lähdetään ajoissa matkaan, ja päästään ihailemaan Islannin sisämaan merkillisiä maisemia. Tosi eksoottista ja jännittävää! No, valitettavasti matkalla tuli ilmi, että vähän liiankin jännittävää :/ Jossain vaiheessa kaikki muuttui totaaliseksi erämaaksi, maisema oli kuin jostain kauhuleffasta, ja mikä pahinta tuuli yltyi myrskyksi. Tässä kohtaa pysähdyttiin ruokatauolle ja pieneen palaveriin. Meillä oli alle nelikuinen vauva matkassa, mikä huomattavasti vähensi mun seikkailuhaluja. Myrskysäällä Islannissa on oikeesti vaarallista ajaa, ja teitäkin saatetaan sulkea. Harmitti ihan pirusti, mutta lopulta päätettiin kuitenkin, että on turvallisinta kääntyä takaisin. Onneksi näin, myöhemmin kuultiin että kyseisenä päivänä sisämaassa tosiaan oli osa teistä ollut suljettuna! Ei olisi ollut mitenkään juhlallista jäädä sisämaahan jumiin vauvan kanssa ilman yösijaa, ruokaa ja juomaa, hui! Islannissa sääolot kannattaa oikeesti ottaa vakavasti. Kun Suomessa uutisoidaan "myrskystä", kannattaa kerätä irtotavarat pihalta sisätiloihin ja harkita prätkän sijaan kulkupeliksi autoa. Kun Islannissa varoitetaan myrskystä, pitää oikeesti varautua myrskyyn. Reissussa kannattaakin varautua siihen, että tiettyihin kohteisiin ei välttämättä pääse juuri ennalta suunnittelemanaan päivänä. Jos siis mahdollista, suosittelen jättämään aikatauluun pelivaraa. 

Meillä tuota pelivaraa ei ollut, joten meiltä jäi tällä kertaa Landmannalaugar ja kuumat lähteet kokematta, nyyh :( Mua harmitti ihan hitsisti ja pitkään uskoin vahvasti pilanneeni toisen reissun, koska se olin nimenomaan minä joka jänisti. Lopulta oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä, että päätös oli ollut oikea. Ja pelkästään ajelu sisämaahan oli kyllä elämys jo sinänsä! Ne maisemat on satumaisia, erikoisia, pelottaviakin. Ei niitä sanoin tai edes kuvin oikeastaan pysty kuvailemaan. Nyt ei enää palattu Reykjavikiin, vaan olimme varanneet yhden yön majatalosta matkan varrelta. 

Maisemaa sisämaassa, no words needed. 

Me oltiin suunniteltu reissu niin hölmösti, että tokavikana varsinaisena reissupäivänä oli tarkoitus ajaa Vatnajökulliin, ja vikana päivänä sieltä suoraan lentokenttähotelliin asti, mistä aamulla aikaisin lähdetään kentälle. Tämän päivän kokemusten valossa alkoi aika isosti jännittää päästäänkö ikinä Vatnajökulliin ja seuraavaan hotelliimme asti, ja varsinkin päästäänkö sieltä ajoissa takaisin lentokentälle! Sään lisäksi jännitti muutenkin tulevat piiiitkät ajorupeamat Beran kanssa. Ilta kytättiin päät kuumina säätiedotuksia ja varoituksia road.isistä. 

Day 5
Aamulla lähdettiin sitten taittamaan pitkää ajomatkaa kohti Vatnajökullia. Tuuli oli paikoittain tosi hurja, ja ajaminen vähän jännittävää. Jossain kohtaa tuulet olivat parhaimmillaan 35 m/s, kapua siinä sitten Suzukilla vuoristoteille ajelemaan :O Mutta niin me tehtiin :D Islannissa pelkät ajomatkat ovat jo olleet elämyksiä, niin oli tämäkin! Suosittelen todellakin ajelemaan pitkin rannikkoa ja hämmästelemään maisemien vaihtumista silmänräpäyksessä. Välillä näytti siltä kuin oltaisiin ajettu jossain avaruudessa, niin erikoisia maisemia! Ei ihme, että täällä on kuvattu vaikka mitä leffoja ja sarjoja. Lisäksi nähtiin ainakin laavadyynejä, rentukkapeltoja, vihreitä vuoristomaisemia lampaineen ja hevosineen, ja tietysti jäätiköitä! Kuvia ois pitänyt ottaa noin joka kolmas minuutti, mutta niin useisiin pysähdyksiin meillä ei Beran kanssa ollut varaa, eikä tiellä olisi kyllä ollut pysähdyspaikkojakaan. Iso osa näkemästään piti siis vaan visusti tallentaa muistojen kätköön. Tuntui kyllä että kätkö täyttyy!! 

Hepukat <3

Tänään nähtiin myös reissun ehkä suosikkikohteemme, Jókulsarlon. Siis jäätikkölaguuni, jossa jäätiköltä irronneet lohkareet uiskentelevat. Sää oli tänään tosi kehno, tuuli ja satoi aivan vaakaan, oli tosi karmivan kylmä, mutta tää oli silti NIIN HIENO!!! Ihan mielettömän hieno! Satumaista, jälleen kerran. Onneksi tultiin, vaikka ajamista olikin aika tavalla. Vaikka mikäs noissa maisemissa on ajellessa <3

Jókulsarlon, täältä nyt ei yksi kuva riitä mihinkään, mutta menkää itse katsomaan!!

Pidettiin jonkin verran taukoja, ja huoltoasemillakin vietettiin helposti tunti tai pari. Beran piti saada syli- ja leikkiaikaa, se on vaan hyväksyttävä vauvan kanssa reissatessa. Illalla päästiin kuin päästiinkin perille seuraavaan yöpaikkaamme Fosshotel Vatnajökulliin. Islannissa yöpyminen on muutenkin sesonkiaikaan järkyttävänhintaista, mutta tää oli pahin kaikista. Maksettiin yhdestä yöstä jotain 250 euroa :O :O :O Hotellilla ei ole kilpailijoita ihan lähimaastossa, voi pyytää mitä tahansa. Tuohon rahaan odotettiin silti ihan priimaa. Maisemat olivatkin hienot ja huone oikein siisti ja mukava, mutta etukäteen pyytämääni vauvansänkyä huoneesta ei löytynyt. Menin sitä pyytämään, ja se tuotiin, mutta patjaa ei heillä tuohon rahaan ollut vauvalle tarjota. Jätin hieman palautetta. Hotellin ravintolassa maistettiin vihdoin lammasta. Ei kumpikaan liiemmin välitetä lampaasta, mutta arveltiin että islantilaiset osaavat ehkä valmistaa sitä hyvin. Paikallista pitää kokeilla. Todella hyvää se olikin! 

Oooooohhhhhh ja vau ja kaikki muut ylisanat! Mikä päivä! Onneksi saadaan ajaa huomenna tää reitti uudestaan :) 

Nää maisemat!!!

Day 6
Tänään pitäisi sitten taittaa koko matka Vatnajökullilta takaisin Keflavikiin. Hirvittää hiukan. Onneksi sää on tuhannesti parempi kuin eilen, on kirkasta ja tuulikin on laantunut. Ei siis toivottavasti jäädä matkan varrelle jumiin myrskyn takia, jesh! Jos Bera viihtyy autossa huonosti, voidaan pysähdellä ja taittaa matkaa vaikka koko yö, mutta pääasia ettei teitä suljeta, niin ehditään lennolle. Yritettiin syödä hotellilla aamiaista koko rahan edestä, mutta näin kalliissa paikassa näin hoikille ihmisille se oli mahdotonta. Oltais ratkettu. No, tehtiin parhaamme ;) 

Jäätikkö jäi taakse...

Samoin kuin nämä erikoiset maisemat toinen toisensa perään.

Paremmassa säässä maisemat näyttivät tosi erilaisilta kuin eilen. Ei siis yhtään haitannut ajella samojen maisemien halki uudestaan. Tänään ne olivat vielä hienompia!! Jäätikötkin erottuivat selkeämmin. Niin hienoa!! Seotaan! Oltiin sovittu, että pysähdellään mahdollisimman vähän napsimaan kuvia, kun matka on Beralle muutenkin todella pitkä kaukalossa istuttavaksi. Jókulsarlon oli kuitenkin niin hieno, että ei tietenkään pystytty ajamaan siitä ohi. Otettiin siis pikainen muutaman minuutin uusintakierros ihastelua laguunilla. 

Päivän toisen varsinaisen nähtävyyden valitsi Bera. Meidän ei ollut tarkoitus pysähtyä Skogafossin putouksella. Oltiinhan jo nähty Gullfoss, ja ajomatkaa oli vielä rutkasti edessä. Bera kuitenkin nosti hillittömän metelin takapenkillä juuri Skogafossin kohdalla, eikä siinä sitten auttanut ;) No ei meitä varsinaisesti haitannut :D Putous oli upea, ja oli kiva kavuta koko perheen voimin vuorelle :) Saatiin raitista ilmaa, päästiin vähän liikuttelemaan kangistuneita jäseniämme ja nautittiin ihanasta maisemasta <3 Maistuu elämältä :)

Skogafoss.

Ajomatka taittui hienosti, ei voi kuin ihmetellä tuon pienen kärsivällisyyttä. Viime hetkillä Bera kuitenkin menetti hermonsa ihan totaalisesti, mutta onneksi matkaa oli jäljellä enää 20 minuuttia. Selvittiin! Viimeinen yö vietettiin Airport inn -hotellissa. Oltiin saatu ovikoodi, jolla mennä sisään. Koodi ei tietenkään toiminut. Bera oli todella kiukkuinen, joten ei jääty taivastelemaan vaan Tia soitti reippaasti hotellin respaan. Puhelun aikana ei saatu kaiuttimesta kuuluvasta höpinästä yhtään mitään selvää, mutta väliäkö tuolla, kun ovi saatiin kuitenkin auki :D Tämä oli matkan aikana ensimmäinen hotelli, jossa vauvansänky oli valmiina odottamassa, oho! (Kaikkiin hotelleihin olin sen siis etukäteen pyytänyt ja saanut vastauksetkin, että homma onnistuu... Onnistuihan se tosiaan kaikkialla, mutta aina piti olla erikseen punkkaa kinuamassa.) Tosin tästä sängystä oli yksi pääty poikki :O No, respaan on varmaan turha lähteä soittelemaan kun puheluista ei ota mitään tolkkua kuitenkaan, sitäpaitsi ollaan ihan finaalissa. Tehtiin tilannearvio, todettiin että sänky todennäköisesti pysyy kasassa yön yli, ja painuttiin peteihin. Ja pysyihän se koossa, onneksi! Airport inn oli muutenkin aika karmiva murju, mutta yksi yö menee missä vaan. 

Day 7 
Kotiin mars! Palautettiin auto ja kipiteltiin kentälle. Tarkoitus oli heittää matkatavarat ja mennä aamupalalle. Keflavikin kentällä on kuitenkin totaalisen toivoton odd-size baggage systeemi. Kaikki baggaget skannataan hihnalla yksi kerrallaan varsin huolellisesti, ja hihnoja on vain yksi. Hyvä tietysti, että ovat huolellisia turvallisuuden kanssa, mutta maassa jossa jengi matkustelee enimmäkseen rinkkojen kanssa, kannattaisi ehkä olla useampi näitä hihnoja. Tai sitten rinkat voisi ottaa vastaan ihan tavallisellakin matkatavarahihnalla... No, näin ei kuitenkaan ollut, joten jonotettiin lastenvaunujemme kanssa pieni ikuisuus. Lopulta saatiin vaunut tuikattua matkaan ja juostiin turvatarkastukseen. Sielläkin oli kiitettävästi jonoa, mutta onneksi päästiin ajoissa läpi. Sitten juostiin vessojen kautta ravintolaan ostamaan vähän aamiaista mukaan koneeseen, ja siitä portille. Ja ehdittiin! 

Lentosää oli täydellisen kirkas, ja kun Keflavikista Helsinkiin lennettäessä liihotellaan koko Islannin yli, saatiin vielä reissun kruunuksi ihailla saarta ilmasta käsin. Erityisen kiva oli nähdä ilmasta jäätiköt! Vau, vau ja vielä kerran VAU! Upea reissu!! Islanti heilahtaa kyllä käytyjen kohteiden listalla helposti kärkisijoille! Loppumatkasta oli vielä pientä turbulenssia, yak :P 

Tunnelmat reissusta jälkikäteen on kyllä edelleen huiput. Vauvan kanssa todellakin voi matkustaa :) Jesh! Hyvä että tuli tehtyä, niin uskalletaan lähteä toistekin. Islanti on ihana <3 Juuri niin hieno ja vielä paljon hienompi kuin mitä kuvittelinkin. Islanti-hulluus on iskenyt. Kuvittelin, että Islanti olisi hintansa vuoksi vähän sellainen once in a lifetime -kohde, että tuskin tulee lähdettyä uudelleen. Mutta mitä vielä, niin paljon jäi nyt hampaankoloon, että todellakin mennään uudestaan. Siis TODELLAKIN mennään. Meillä jäi kuumissa lähteissä pulikoimatta, Blue Lagoon jäi näkemättä, saari on vielä kiertämättä ja hepukoilla ratsastamatta. Jossain vaiheessa siis palaamme, se on varmaa.